Onko minulla ADHD
Kuva tämän hetken tunnelmasta.
*
Tuo mitä edellä selitin lukihäiriöstäni saattaa liittyä ADHD:hen. Omasta tekstistä on vaikeampi löytää oikeinkirjoitusvirheitä kuin toisten teksteistä. Teen paljon muistiinpanoja ja harrastan bujoni kanssa, mutta en pidä niitä liiallisena, jonkun toisen mielestä voi olla.
En tiedä millainen on paniikkihäiriö, mutta luulen, että minulla on ollut sen tyylistä tuntemusta joskus harvoin.
Se, että en pysty säilyttämään ystävyyssuhteita selittyy paljon sillä mitä kirjoitin autismista. Olen pidättyväinen, en kerro asioistani. Tietyllä tavalla tuppisuuna olo voi olla joskus aivan valittu asia, taktikointia, onko se järkevää, se on eri asia.
Ehkä sellaisten naisten kanssa, jotka ovat juuri sellaisia kuin naisten kuuluu, laihoja, huoliteltuja ja ehostettuja, seurassa minun on vaikeinta olla, koska en ole heidän kaltaisensa, eikä meillä ole juuri yhteisiä puheenaiheita.
RSD:n tunnista itsessäni. Olen herkkä kritiikille. En raivoa siitä ulospäin, vaan kärsin itsekseni sisään päin. Siitä seuraa ihmissuhteiden välttely, josta edelleen seuraa eristäytyminen ja siitä huonommuuden kokemus, joka se taas muodostuu ongelmaksi. Tämä on tuttu kaava, vaikka en tunnekaan olevani erityisen herkkä, mutta muistan liian hyvin saamani kritiikin ja tuo loppu menee juuri noin. En etukäteen pelkää kritiikkiä, mutta se on vain salakavalasti taustalla syy eristäytymiseeni.
Olen aina tuntenut itseni erilaiseksi kuin muut ovat. Ja oikeasti olenkin. Miksi minusta on tullut tällainen? Siihen on monta syytä. Yksi voi olla neuroepätyypillisyys, mutta sitä en ole ennen tietänyt. Kaikki alkoi siitä, kun äiti sanoi minulle ollessani lapsi, että minusta toivottiin poikaa. Se vaikutti käyttäytymiseeni ja valintoihini. En halunnut loukata enempää vanhempiani ja yritin olla poikamainen. Enhän tuolloin tiennyt mikä määrää lapsen sukupuolen. Sama jatkui murrosiässä, ei kauniita vaatteita, ei meikkiä, ei tyttöjen tavaroita. Se että aloin rippikoulun jälkeen käymässä seurakuntanuorten tilaisuuksissa, ei tehnyt minusta erilaista, sillä siihen aikaan täällä oppikoululaisista siellä kävi moni, joko silloin tällöin tai säännöllisesti. Oikeastaan se oli hyvä, että, sillä kävin edes siellä, kuuluin johonkin sakkiin, vaikka en itseäni avannut, oli se silti minulle hyvä paikka.
Sen jälkeen, kun lukihäiriö oli jonkin verran helpottanut ja olin saanut M:n paperit ja valkolakin, olisi minulla ollut tietyllä tavalla rahkeita enempää kuin mikä toteutui. Oliko neuroepätyypillisyydellä siihen vaikutusta. Varmasti edelleen oli vaikutusta ikävillä kokemuksilla kouluajalta. Olin myös varsin maalaisjuntti, isoon kaupunkiin, isoon oppilaitokseen lähteminen olisi voinut olla hankalaa. Vaikka minua oli koko nuoruuteni ajettu yliopistoon, oli jo lähtöni kotoa ainakin äidille jännittävä asia, minulle ei. Eli oli suurta ristiriitaa vanhempieni suunnitelmien ja todellisuuden välillä. Eli olisi pitänyt lähteä Helsinkii8n, mutta pieni irtiotto oli kuitenkin äidille mullistava juttu. Seuraava siirto elämässäni oli tavallaan peruuttamista lähtöpisteeseen, kun minä palasin takaisin kotitilalle maanviljelijäksi. Olisiko pitänyt kieltäytyä? Tässäkin on vanhempieni suunnalla ristiriita, ensin puhuttiin, että pitää mennä yliopistoon isoon kaupunkiin mieluiten Helsinkiin ja sitten pyydetään maanviljelijäksi.
Eli tietyllä tavalla voin olla pettynyt saavutuksiini.
RKT
Kommentit
Lähetä kommentti