Tajunta virtaa

  Eletty elämä ei ole mikään lasti, joka pitää unohtaa. En voi heittää menneisyyttä pois ja aloittaa tyhjästä uutta erilaista elämää. Minun pitää hyväksyä mennyt, myös väärin tehdyt asiat. Jos kuormani tuntuu raskaalta, se ei kevene sillä, että yritän unohtaa, vaan minun pitää pystyä antamaan anteeksi. Toisille ihmisille on melko helppo antaa anteeksi, mutta minun pitää pystyä antamaan anteeksi myös itselle, ja se onkin vaikeampi juttu, kun minä on niin läheinen henkilö minulle itselleni. Minulla on suojakuori, minua ei saa tulla lähelle. Lapsena ja nuorena en puhunut asioistani vanhemmilleni, en siskolleni, en kenellekään. Koin, että mitä vähemmän puhun, sitä vähemmän saan moitteita ja häpeää osakseni. Erilaisuudellani ja sivuun vetäytymiselläni viestitin koulukavereilleni, että pysykää kaukana minusta, antakaa minun olla rauhassa, kiusata saatte, kunhan ette rupea tai yritä ruveta ystävikseni. Kiusaajatkin olivat helpompia kuin liian läheisiksi pyrkivät kaverit. Ystävyys olis...

        Minulla on bujo, henkilökohtaisen organisoinnin menetelmään perustuva systeemi, jonka toteutan kiinalaiseen muistikirjaan kuulakärkikynällä, se on oivallinen apu asioiden pitämiseen järjestyksessä. Ja minulle todella sopiva, koska sen voi tuunata itselle sopivaksi, kunhan perusperiaatteet toimivat.   Minulla on päiväkirja. Kirjoitan jatkuvasti ja liikaa. Joku voi olla sitä mieltä, että päiväkirjan kirjoittaminen on hyvä asia, niin se onkin, mutta liika on liikaa. Kaikkeen voi addiktoitua. Ei ajan virtaa voi kirjoittamalla pysäyttää. Haluan lopettaa sen nykymuotoisena vuodenvaihteessa. Miten päiväkirja jatkuu, siitä en vielä tiedä. Minulla on kirja, johon kirjoitan muistiinpanoja kasveistani. Nykyään vähän liiankin tarkkaan. Myös siitä pitää päästä eroon, kunhan tulee kunnolla talvi. Minulla on muistikirja, johon kirjoitan listoja esimerkiksi pakastamistani ruuista ja kauppaostosten hinnoista ja paalaamieni paalien määrästä ja mistä milloinkin. To...

     Kuva tämän hetken tunnelmasta.   *    Tuo mitä edellä selitin lukihäiriöstäni saattaa liittyä ADHD:hen. Omasta tekstistä on vaikeampi löytää oikeinkirjoitusvirheitä kuin toisten teksteistä. Teen paljon muistiinpanoja ja harrastan bujoni kanssa, mutta en pidä niitä liiallisena, jonkun toisen mielestä voi olla. En tiedä millainen on paniikkihäiriö, mutta luulen, että minulla on ollut sen tyylistä tuntemusta joskus harvoin. Se, että en pysty säilyttämään ystävyyssuhteita selittyy paljon sillä mitä kirjoitin autismista. Olen pidättyväinen, en kerro asioistani. Tietyllä tavalla tuppisuuna olo voi olla joskus aivan valittu asia, taktikointia, onko se järkevää, se on eri asia. Ehkä sellaisten naisten kanssa, jotka ovat juuri sellaisia kuin naisten kuuluu, laihoja, huoliteltuja ja ehostettuja, seurassa minun on vaikeinta olla, koska en ole heidän kaltaisensa, eikä meillä ole juuri yhteisiä puheenaiheita.   RSD:n tunnista itsessäni. Olen herkkä...